VUOHENPUTKI, 

Aegopodium podagraria

Vuohenputki on helpoin yrttimme tunnistaa. Siksi se onkin usein niitä ensimmäisiä yrttejä, joita aletaan poimimaan. Se on myös hyvin monipuolisen käyttötavoiltaan. Se on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta, mutta on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan. Meillä vuohenputkea kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana se on harvinainen.

TUNTOMERKIT

Hyvä tuntomerkki on kasvin lehti: se on kahteen kertaan kolmisorminen eli kolmihaarainen ja kukat ovat valkoiset tai vihreänvalkoiset. Varsi on ontto, nivelten kohdalta täyteläinen, särmikäs, kalju. Vuohenputki kukkii Kesä–syyskuussa.

TORJUNTA

Vuohenputki on monen puutarhurin painajainen, sillä se leviää aggressiivisesti sekä siementen että maavarsien avulla. Sen esiintyminen kertoo ravinteikkaasta ja humuspitoisesta maaperästä. Mahdollinen torjunta on hyvä aloittaa ajoissa, ennen kuin vuohenputki ehtii kasvaa suuriksi ja hallitsemattomiksi kasvustoiksi. Kasvin säännöllinen kitkentä voi auttaa, mutta kasvi lisääntyy jo pienistäkin juurenpalasista. Kitkeminen onkin tehtävä ennen kukintaa ja siementen muodostumista, joka tapahtuu kesäkuun tienoilla. Toistuva niittäminenkin voi ajan myötä heikentää vuohenputken elinvoimaa. Vuohenputki on kuitenkin voimakas kasvi ja sen heikentäminen onnistuu vain, jos nämä toimenpiteet toistetaan säännöllisesti.

Kasvi tuottaa myös runsaasti siemeniä ja lisääntyy niidenkin kautta, vaikka sen pääasiallinen leviämistapa onkin juuriston kautta. Perennapenkin uudet tulokkaat tulisi asettaa siksi tiukkaan tarkastukseen. Usein vuohenputki livahtaa puutarhaan juurikin toisesta puutarhasta tuotujen kasvien mukana.

Jos vuohenputki pääsee leviämään vapaasti, se voi tukahduttaa muut kasvit alleen ja muodostaa lähes yksilajisen kasvuston. Tällöin kasvilajiston monimuotoisuus kärsii, ja istutusalueiden hallinta vaikeutuu huomattavasti. Siksikin vuohenputkea on karsittava säännöllisesti ja yrittää pitää se aisoissa puutarhassa.

TIESITKÖ;

Vuohenputken versot on vapautettu Ruokaviraston uuselintarvikepannasta eli voimme tehdä niistä vapaasti myös ruokatuotteita. Sen porkkana/sellerimäinen maku on moniin yhdistelmiin hieno, saatavuus on hyvä ja satokausikin pitkä.

Myös vuohenputken terveysvaikutukset riittävät sen vetovoimaisuuteen. Elias Lönnrotkin suositti sitä kihdin ja nivelvaivojen hoitamiseen ja vuohenputki on yksi parhaita "äijäkasveja" eturauhasen ystävänä.

NÄKÖISLAJIT

Vuohenputki on helposti sekoitettavissa samannäköisiin myrkkykasveihin. Matkijoina vuohenputkelle ovat monet sarjakukkaisten heimon kasvit, joista hukanputki, myrkkykatko ja myrkkykeiso ovat erittäin myrkyllisiä. 

Epämiellyttävän hajun lisäksi myrkkykatkon erottaa muista sarjakukkaisistamme varren sinihärmeinen, punaisten täplien kirjoma tyvipuoli. 

Huom! Myrkkykatko muistuttaa myös paljon koiranputkea. Ole siis tarkka kumpaa keräät! Koiranputki on herkkua!! Mutta Myrkkykatko Vaarallinen!

Myrkkykatkon lehti ja sen täpläinen, punertava varsi. Tämä varsi onkin hyvä tunnusmerkki, erottamaan sen mm. koiranputkesta! (https://www.omametsa.com/yleinen/myrkkykatko-conium-maculatum/)

Sen sijaan myrkkykeison tuoksu ja maku ovat miellyttävät. Vaarallisuutta lisää myös sen yleisyys. Myrkkykeison tyypilliset kasvupaikat ovat rehevien vesistöjen matalassa rantavedessä.

Myrkkykeison lehdet eroavat selvästi koiranputkesta. 

Eniten vuohenputkea muistuttava on ehkä yleisenä kasvava vaaraton karhunputki. Karhunputki kasvaa yksittäin, varressa on tavallisesti punertavaa väriä, alimmat lehdet ovat yleensä kolmeen kertaan parilehdykkäiset, kukinto on valkoinen tai punertava ja pikkusarjat ovat suojuslehdelliset.

Nämä ja kaikki muutkin putkikasvit on aina hyvä opetella tunnistamaan kunnolla tai jättää suosiolla keräämättä.

" Huom, myös pieni valkovuokko voi hämätä vuohenputken kerääjää se, kun voi kasvaa vuohenputkien joukossa. Vaikka valkovuokon lehdet ovatkin vuohenputken lehtiä liuskaisempia se voi silti tietämätöntä erehdyttää. Muistahan, valkovuokko ärsyttää limakalvoja, joten sitä ei ole syytä poimia vuohenputkena!!"

VUOHENPUTKI