Lysimachia

Minulla kasvaa pihalla ranta-, tarha- ja suikeroalpit. Suomesta löytyy myös terttualpi. Kaikki yhtä ihania ja keltaisen värikkäitä. 

Tarha-alpi, Lysimachia punctata

on monivuotinen ruoho. Juurakollinen, lyhytrönsyinen tai lähes rönsytön. Sen korkeus on 30–100 cm. Se kasvaa puutarhoissa, puistoissa, tienvarsilla, ojissa sekä joutomailla. Tarha-alpia pidetäänkin usein puutarhassa koristekasvina. Tarha-alpi kasvaa luonnonvaraisena Italian pohjoisosissa, Balkanilla, Mustanmeren ympäristössä ja Kaukasuksella. Suomeen kasvin arvioidaan tulleen 1930-luvun lopussa tai 1940-luvulla. Meillä tämä kasvi on  viljelykarkulainen. 

Kukinta aika on kesä- syyskuu. Tämä onkin ihana kukkanen, joka jaksaa kukkia vielä loppukesästäkin, melkein jo syksyäkin.

Tarha-alpi leviää nopeasti ja voimakkaasti maanalaisilla rönsyillä. Se sopiikin siksi parhaiten omaksi ryhmäkseen tai muiden yhtä vahvojen perennojen joukkoon. Muistathan myös hillitä leikkaamalla tätä kasvia, muuten se valtaa koko pihasi. Tarha-alpin vanhoja taimia jaetaan tarvittaessa joko keväällä tai alkusyksystä.

Tarha-alpi on sukua luonnonvaraiselle ranta-alpille, mutta tämä puutarhakasvi kukkii runsaammin ja viihtyy kuivemmalla paikalla.

Ranta-alpi, Lysimachia vulgaris 

on monivuotinen esikkokasvi. Tämä taas viihtyy rannoilla ja kosteilla niityillä. Ranta-alpi pystyy maanalaisten rönsyjensä avulla levittäytymään hyvinkin laajoiksi, tiheiksi kasvustoiksi. Joten, sitäkin on pakko hillitä leikkaamalla, jos ei halua sen vallata koko pihaa. Ranta-alpikin kasvaa korkeaksi, 20–160 senttimetriä. Sen keltaiset kukat eivät ole yhtä suuria kuin tarha-alpilla, mutta niitä on paljon ja ne muodostavat kasvin latvaan ja ylimpiin lehtihankoihin ryhmiä. Myös ranta-alpi kukkii kesä – elokuussa.

Kuten kaikki alpit, myös tämä on hyvin yleinen Etelä-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä. Ranta-alpia on käytetty verenvuotojen hoitoon ja lankojen värjäykseen. Värjäyksessä sen juurista saadaan ruskeaa väriä ja lehdistä keltaista. Se on myös ikivanha rohtokasvi, tosin Suomessa ei niin paljon käytetty.

Suikeroalpi, Lysimachia nummularia

on näistä kasveista ainoa, joka on matalakasvuinen ja pitkillä rönsymäisillä versoillaan voimakkaasti levittäytyvä maanpeitekasvi. Suikeroalpi onkin suosittu puutarhakasvi helppohoitoisuutensa ja peittävän kasvutapansa vuoksi. Se on myös monivuotinen ja kestää tallaamistakin. Mutta, huom.: Laji villiintyessään muodostaa nopeasti tiheitä kasvustoja, jotka kilpailevat tilasta muiden kasvilajien kanssa. Eli tätäkin on leikattava/revittävä maasta kasvun hillitsemiseksi.

Suikeroalpin luontainen esiintymisalue ulottuu Länsi-Euroopasta läntiseen Siperiaan, Kaukasiaan ja Anatoliaan asti. Suomessa suikeroalpia kasvaa viljelykarkulaisena tai -jäänteenä erityisesti ojanvarsilla ja -pohjilla, rannoilla, kosteilla niityillä, nurmikoilla, lehdoissa ja joutomailla.

Tämän kasvin keltaiset kukat ilmestyvät heinä-syyskuussa. Sen leviäminen tapahtuu pääasiassa suvuttomasti versojen juurtuessa, sillä kasvi ei tavallisesti tuota siemeniä. Suikero sopii hyvin kasvamaan amppeleihin tai polkujen, kivikkojen reunoille.

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon. Suikeroalpin myynti ja kasvattaminen ovat siis edelleen sallittuja.

Terttualpi, Lysimachia thyrsiflora 

on keltakukkainen rannoilla viihtyvä kasvi. Terttualpia tavataan Pohjois- ja Keski-Euroopassa suunnilleen Oulun korkeudelta etelään.