KATINLIEKO, Lycopodium clavatum

Katinlieko on sammallaji, muinainen kasviryhmä, joka kehittyi lähes 400 miljoonaa vuotta sitten. Se tunnetaan useilla muillakin nimillä, kuten lampaanhäntä ja ketunhäntä, sudenkynsi, hirvensarvisammal ja kasvirikki sekä juoksumänty ja noitajauho. Tätä yrttiä on käytetty lääkinnällisesti keskiajalta lähtien, ja sitä käytetään edelleen useiden vaivojen ja niihin liittyvien oireiden hoitoon.

Katinlieko on monivuotinen sanikkainen. Sen varsi on varpumainen ja suikertava, lehdet kierteisesti neulasmaisia, haarat pystyjä ja haarovia. Katinliekon maassa suikerteleva vaaleanvihreä varsi voi kasvaa yli metrin pituiseksi. Päävarresta nousee pystyjä tai tyvestä kohenevia haarovia haaroja. Kasvin itiötähkät ovat pareittain haaran latvassa ja perällisiä. Itiöpesäkkeiden koko ja määrä ovat tärkeitä liekolajeja erottavia tuntomerkkejä.

Suomessa katinliekoa tavataan koko maassa. Katinlieko suosii valoisia kasvupaikkoja, jotka usein ovat muodostuneet ihmisen toiminnan seurauksena. Tyypillisesti lajia esiintyy tuoreissa, kuivahkoissa ja kuivissa kangasmetsissä, kaskikoivikoissa, tunturikankailla, hakamailla ja metsäpolkujen läheisyydessä.

KÄYTTÖ

Katinliekoa on käytetty monin tavoin läpi historiamme. Tärkein ja käytettävin osa kasvista on itiöt, lähinnä itiöpöly. Katinliekon itiöt sisältävät mm. lykopodiinia ja annotiniinia. Itiöistä valmistettavaa tuotetta kutsutaan kasvirikiksi, jota käytetään mm. ihojauheissa ja ruudin lisäaineena. Liekokasvien hyvin hienojakoinen ja kevyt itiöpöly on hyvin öljypitoista ja helposti syttyvää. Tämä ominaisuus on hyvin tunnettu ja vanha kansakin nimitti liekojen pölyä kärpäsruudiksi.

"Elias Lönnrotin Suomen Kasvion mukaan itiöpöly tuleen viskattuna leimahtaa palamaan ja käytetään leikkitulituksiin."

Vanhoissa kirjoissa mainitaan jopa valokuvaajien käyttäneen ilmaan heitettyä kärpäsruutia "salamavalona". Liekopöly on arvokas tuote jopa metalliteollisuudessa. Entisaikain valimoissa hienojakoista pölyä levitettiin hiekkamuotteihin estämään ylimääräisten rakeiden tarttumista esineisiin.

KÄYTTÖ TERVEYDEN HYVÄKSI

Lääkinnällisesti Amerikan alkuperäiskansat ja eurooppalaiset liottivat lehtiä teessä kivun ja kuumeen hoitoon. Kasvin itiöitä nautittiin myös sisäisesti ripulin, punataudin ja kaasun hoitoon ja niitä käytettiin ulkoisesti ihottumien ja haavojen paranemisen edistämiseksi.

1900- luvulle asti itiöistä saatavaa Lycopodium-jauhetta käytettiin pillereiden, peräpuikkojen ja kirurgisten käsineiden päällystämiseen tarttumisen estämiseksi.

Tiesitkö, Jauhetta käytetään edelleen hikeä imevänä ainesosana deodoranteissa ja meikeissä.

Nykyäänkin yrttilääkärit käyttävät lycopodiumin itiöitä ulkoisesti haavojen ja ekseeman hoitoon.

HUOM: Lycopodium-kasvien lehdet ja juuret sisältävät myrkyllisiä aineita, eikä niitä tule niellä; itiöt ovat kuitenkin turvallisia käyttää.

LÄÄKKEEN VALMISTUS

Homeopaattinen lääke Lycopodium valmistetaan kasvin varsista. Lycopodium-kasvin varret leikataan kesän aikana itiöiden keräämiseksi. Tämän jälkeen itiöitä liotetaan alkoholissa vähintään viisi päivää. Myöhemmin saatu liuos suodatetaan, laimennetaan ja sekoitetaan, jolloin saadaan homeopaattinen lääke Lycopodium, joka ei sisällä jäämiä alkuperäisestä kasvista. Näitä valmisteita myyvät mm. terveyskaupat.